Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Traumapsykoterapeutit kilpailun ulkopuolella

Torstai 21.4.2016 - Anne Suokas-Cunliffe

Meneillään olevassa psykoterapioiden tarjouskilpailussaan HUS on sulkenut traumapsykoterapeutit kilpailun ulkopuolelle. Kilpailutuksessa annetaan mahdollisuus vain muiden terapiasuuntausten psykoterapeuteille trauman hoitoon, jos heillä on siihen lisäkoulutusta. Vaikeasti oireilevia potilaita ohjautuu omasta tahdostaan traumapsykoterapiaan runsain määrin. Aina se ei ole paras vaihtoehto. Traumapsykoterapeuttien sulkeminen pois kilpailutuksesta, jos se on reaktio tähän asiaan, ei osoita hyvää harkintaa. Olisi sen sijaan ensiarvoisen tärkeää kehittää yhteistyötä palveluntuottajien ja arvioitsijoiden välillä niin että hoidon kohdentuminen paranisi.

 Psykiatrisessa hoidossa olevista potilaista suurella osalla on lapsuuden traumakokemuksia. Kaikkien traumatisoituneiden hoidossa ei kuitenkaan traumanäkökulma ole ensisijainen, vaikka sen huomioonottamisesta saattaisi olla hyötyä. Esimerkiksi on paljon tutkimustietoa siitä, että skitsofrenia- ja persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneet ovat monesti vakavasti perheessään traumatisoituneita. Monet traumatisoituneet haluavat traumapsykoterapiaan, jossa heidän kokemuksensa tulisivat näkyväksi. Ymmärrän, ettei traumapsykoterapiaa voida järjestää ratkaisuksi kaikkeen. Traumaperäisiin häiriöihin perehtyneen ammattilaisen tekemä arvio on tärkeä jo sen vuoksi, ettei oireita ylidiagnosoida.

Suomessa on psykiatrian alueita, joissa traumahäiriöitä diagnosoidaan ja ohjataan traumahoitoon vain ne potilaat, joilla on selkeästi traumaperäinen häiriö. Siellä ymmärretään, että epävakaille tarkoitettu DKT-hoito ei sovellu kompleksisesti traumatisoituneille dissosiaatiohäiriöisille, koska he eivät tunne omistavansa tunteitaan ja käyttäytymistään. Sen vuoksi DKT ja traumaperäisistä oireista kärsivien vakauttamisryhmät toimivat rinnakkain ja potilas ohjataan oikeaan hoitoon. Tällaista ryhmiin pohjautuvaa toimintamallia ei ole HUS:in alueella joten yksilötraumapsykoterapia on keskeinen osa traumaperäisistä häiriöistä kärsivien hoitoa.

 Vakavasti dissosiaatiohäiriöiset ja kompleksisesti traumatisoituneet hyötyvät traumapsykoterapiasta ja kuormittavat monella tavalla terveydenhuoltoa, jos heidän ongelmiinsa ei vastata.  Kolmen, neljän tai kuuden vuoden erityiskoulutuksen saaneet traumapsykoterapeutit osaavat arvioida ja hoitaa vakavia traumahäiriöitä. He auttavat potilaitaan selviämään traumalaukaisijoiden ja traumatakautumien kanssa ja vähitellen  sietämään vuorovaikutussuhdetta, jossa monesti traumatisoitunut puolustautuu rajulla oireilulla voimakkaita kiintymykseen  liittyviä tarpeitaan vastaan. Traumapsykoterapeutti auttaa traumatisoitunutta vääristyneiden havaintojen, aistien puutosten, jähmettymis- ja halvaantumisoireiden ja kouristuskohtausten kanssa. Traumapsykoterapeutti auttaa potilasta luomaan yhteyttä kaltoinkohtelijan sisäistykseen, joka aiheuttaa vakavimmat akuutit ongelmat itsensä vahingoittamisena ja äkillisinä somaattista tai psykiatrista sairaalahoitoa vaativina kriiseinä.  Traumapsykoterapeutti tietää, kuinka hitaasti menneisyyden traumatapahtumia on lähestyttävä ja kuinka keskeistä on vähentää ensin mielen sisäistä pelkoa traumaan kiinnittyneisiin osiin. Valitettavasti tämä traumaperäisiin oireisiin liittyvä tietotaitomäärä on niin laaja, ettei sitä ole helppoa sisällyttää muihin psykoterapiasuuntauksiin. Suomalaisilla traumapsykoterapeuteilla on psykoterapiakoulutuksen lisäksi huomattava määrä lisäkoulutusta kehotyöskentelyyn, työskentelyyn dissosiaatiorakenteen kanssa ja myös erilaisia fokusoituja traumanhoitomenetelmiä. On hämmästyttävää, ettei tämä tietotaitotaso kelpaa HUS:lle.

Traumaterapiakeskus on aina pyrkinyt lisäämään sekä julkisen terveydenhuollon että järjestöjen ymmärrystä traumaperäisistä häiriöistä.  Lähtöajatuksenamme on ollut, että psykiatriassa voitaisiin järjestää traumaperäisten häiriöiden vakauttava hoito vakauttamisryhmissä ja ryhmähoitoa tukevissa yksilötapaamisissa tehokkaasti ja potilaan oirekuvaa ymmärtäen. Tämä vaatii psykiatrialta kykyä riittävästi erotella traumaperäiset häiriöt muista häiriöistä. Ensi vuonna ilmestyvään ICD-luokitukseen  tulee kompleksisen traumatisoitumisen diagnoosi. Dissosiaatiohäiriöt ovat olleet diagnostiikassa jo pitkään. Vakavasti dissosiaatiosta kärsivien, ääniä kuulevien ja hallusinoivien nuorten potilaiden psykoterapeuttinen hoito on kiinni siitä, että heidän arvionsa on riittävän laaja, jotta dissosiaatiohäiriön voi erottaa skitsofreniasta.

Traumaperäisten häiriöiden ymmärtämisessä on meillä tässä maassa kaikilla paljon tehtävää ja sen vuoksi toivon, etteivät äkkinäiset rajaukset ja poissulkemiset lisää hallitsemattomia toimintoja kuten traumatisoitumisessa on tapana käydä.

4 kommenttia .