Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Historia

ORGANISAATIO ja HISTORIA

Traumaterapiakeskus (vuosina 1994-1999 Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus) perustettiin vuonna 1994 Suomen ensimmäiseksi traumaattisten kriisien uhrien ja auttajien auttamisen kriisikeskukseksi. Se täydensi Oulun alueen julkisia palveluita, edisti avuntarvitsijoiden ja palveluiden kohtaamista sekä tuki viranomais- ja vapaaehtoisauttajien yhteistyötä.

Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus oli Oulun ensi- ja turvakoti ry:n yhteistyössä Oulun Seudun Mielenterveysseura ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri ry:n ja Oulun kaupungin kanssa toteuttaman läänikohtainen projekti, jota Raha-automaattiyhdistys rahoitti vuosina 1994-1998. Projektin tarkoituksena oli edistää ja kehittää traumatisoivien tapahtumien uhrien ja auttajien auttamista yhteistyössä vapaaehtoisjärjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus -projektin päätyttyä, työtä on jatkettu jatkoprojektissa, joka on nimeltään Traumaterapiakeskus. Organisaatio on jatkoprojektissa samanlainen kuin ensimmäisessä projektissa.


Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus
1994–1998
Traumaterapiakeskus
1999–

 

Oulun ensi- ja turvakoti ry

 

 

 

TYÖVALIOKUNTA/OHJAUSRYHMÄ

(PROJEKTIN v:teen 2004) JOHTAJA
Soili Poijula 31.8.2000 saakka
Päivi Saarinen 1.9.2000 – 30.6.2006
Anne Suokas-Cunliffe 1.7.2006-

 

PROJEKTIN JOHTOKUNTA

TOIMINNAN JOHTAJA
Arja Sutela

     

Projektin emojärjestönä on ollut koko ajan Oulun ensi- ja turvakoti ry (OET). OET:n johtokunta ja toiminnanjohtaja ovat yhdessä projektin työvaliokunnan (ohjausryhmän) ja johtajan kanssa hoitaneet projektin hallinnon ja talouden. Työvaliokunnan (ohjausryhmän) jäseninä ovat olleet kunkin neljän vapaaehtoisjärjestön ja Oulun kaupungin edustajat.



tyovalio.jpg
Traumaterapiakeskuksen työvaliokunta ryhmäkuvassa v. 1998.

Takana (vas.): Mikko Naarala, Oulun kaupunki ja Antero Aalto, Oulun Seudun Mielenterveysseura.
Edessä (vas.): Leena Huhanantti, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri, Arja Sutela-Keinänen, Oulun Ensi- ja turvakoti sekä Tiina-Maarit Lipasti, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri.
OSMS:n edustajana on Antero Aallon jälkeen ollut Tuomo Vilppula v. 1999-2000 ja 1.8.2000 alkaen Jari Maljanen.


TRAUMATYÖN HISTORIASTA JA PROJEKTIN SYNNYSTÄ

1990-luku oli Suomessa psyykkisten traumojen olemassaolon tunnustamisen vuosikymmen. Valtakunnallisella tasolla vapaaehtoisjärjestöt, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Punainen Risti, nostivat esille onnettomuuksien uhrien psyykkisen traumatisoitumisen ja auttamistarpeen Henkinen tuki -projektilla 1990-luvun alussa. Projekti keskittyi vapaaehtoisjärjestöjen edustajien sekä viranomaisauttajien kouluttamiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön Kriisiaikojen Mielenterveystyön työryhmä julkaisi 1993 mietintönsä Psykososiaalisen tuen organisoiminen Suomessa. Mietinnössä nojauduttiin norjalaisen katastrofipsykiatrian professorin Lars Weisaethin esittämään malliin, jossa tuen organisointi on jaoteltu paikalliseen, alueelliseen ja valtakunnalliseen tasoon. Peraatteena mallissa on passivoivan asiantuntijakeskeisyyden välttäminen ja normaalien verkostojen, kuten perheen, sukulaisten, ystävien, naapurien ja työtovereiden aktivoiminen psykososiaalisen tuen antajiksi.


Uusi auttamiskulttuuri

Psyykkisten traumojen ensihoitomallin lähtökohtana oli USA:ssa 1970- ja 1980-luvuilla psykologi Jeffrey Mitchellin kehittämä ensilinjan auttajien kriittisten tilanteiden stressin hallintamalli ja siihen kuuluva psykologinen debriefing-menetelmä. Psykologi Atle Dyregrov toi debriefing-menetelmän Norjaan ja Eurooppaan vuonna 1994. Hän laajensi menetelmän käytön auttajista uhreihin ja omaisiin ja on tehnyt merkittävää työtä surevien auttamisen ja hoidon kehittämiseksi.

Suomessa valtakunnallisella tasolla Suomen Psykologiliiton ja Suomen Punaisen Ristin perustama vapaaehtoisten psykologien valmiusryhmä oli pitkään ainoa päivystävä, kriisiryhmiä täydentävä ja tukeva, organisoitunut asiantuntijaryhmä.


Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus syntyy

Koska Suomessa ei ollut valtakunnallista eikä alueellista asiantuntijakeskusta, joka tukisi psyykkisten traumojen ensihoidon kehittämistä, tarvittiin Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus. Vuonna 1993 Oulun läänin alueella toimi 25 kriisiryhmää, jotka olivat ilmaisseet tarvitsevansa koulutusta, konsultaatiota ja työnohjausta sekä psykologisen debriefingin järjestämistä auttajille.

Ensilinjan auttajien, niin vapaaehtoisten kuin viranomaistenkin, kouluttamistarpeet olivat myös jo näkyvissä esimerkiksi Oulun lääninhallituksen järjestämien suuronnettomuusharjoitusten yhteydessä. Keskusta tarvittiin myös vapaaehtoisjärjestöjen psykososiaalisen tuen valmiuksien kehittämisessä ja tukemisessa sekä koordinoimisessa viranomaisten työhön.

Oulun ensi- ja turvakodissa traumaviitekehys ja siihen liittyvät kriisihoitomentelmät perheväkivallan uhrien kanssa työskenneltäessä nähtiin uutena mahdollisuutena turvakotityön kehittämisessä. Traumatisoivien tapahtumien uhrien kriisihoito ja auttajien kriittisten tilanteiden stressin hallinnan kehittäminen ymmärrettiin keskuksen tehtäviksi, koska hyvä auttaminen edellyttää jaksavia työntekijöitä.


Laaja-alaista toimintaa

Keskuksen toiminta on historiansa aikana ulottunut suuronnettomuuksien jälkihoidosta konsultaatiopalveluihin, koulutukseen ja asiakastyöhön. Vuonna 1994 Päivi Saarinen ja Soili Poijula toimivat Estonia lauttaonnettomuuden jälkeisen psykososiaalisen tuen ja palveluiden organisoinnin asiantuntijoina Tallinnassa.

Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus on järjestänyt koulutustilaisuuksia ja seminaareja sekä tarjonnut auttajille työnohjaus- ja konsultaatiopalveluja. Keskus on palvellut koulutuksen ja puhelinneuvonnan avulla koko maata uuden kriisityömuodon kehittämisessä traumatisoituneiden auttamiseen. Auttajien auttamisessa on perusta luotu koulutustyöllä, jonka avulla auttajat ovat saaneet tietoa traumaattisesta stressistä ja sen purkamiskeinoista. Valtakunnallisesti Oulun alueen kriisityön kehittämistyötä käytettiin mallina Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportissa, jossa on julkaistu suositukset traumatisoivien tapahtumien uhrien auttamisesta arkipäivän onnettomuuksissa ja suuronnettomuuksissa.



Kriisityön kehittämismalli

KANSAINVÄLINEN TRAUMA-ASIANTUNTIJA VERKOSTO

KRIISIKONSULTOINTI- JA KOULUTUSKESKUS
- koulutus
- konsultaatio
- työnohjaus
- kriisi-interventio

TRAUMATERAPIAKESKUS
- fokusoitu traumaterapia
- post-traumaterapia
- post-trauma-internaatti / kuntoutusseminaari

KRIISIRYHMÄT
- psykologinen debriefing
- varhainen kriisi-interventio
- seuranta
ENSILINJAN TYÖNTEKIJÄT
- huolenpito
LÄÄNIN VÄESTÖPOHJA
- oma apu ja itsehoito sekä sosiaalisen verkoston apu